keskiviikko, 24. syyskuu 2008

Ei otsikkoa

Soitin eilen miehelle, ei olisi pitänyt, oli kovin äkeä... Toisaalta otin kontaktia kuitenkin. Vaikka olinkin etukäteen päättänyt että tälläkertaa hän saa lähestyä minua. Eiliset tapahtumat vaan järkyttivät sen verran että halusin hänen kanssaan jutella... Heikko minä.

Tänään hän sitten soitti minulle, oli kuin mitään ei olisi tapahtunut... No, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan kun mies palaa kotiin...

maanantai, 22. syyskuu 2008

Jatkoa...

Hetkelliset onnettomuuden hetket eivät haittaisikaan, mutta kun tätä on jatkunu jo kauan. Välillä toki huomaan olevani onnellinen tässä suhteessa, mutta tätä kaikkea muuta on pelottavan paljon. Ja tiedän vian olevan minussa... tiedän, suhde on kahden kauppa. Minussa vain on se suurempi vika. Tiedän myös, että puhuminen toisen osapuolen kanssa olisi suotavaa, se vain tuntuu niin kovin vaikealta. Enkä missään tapauksessa halua pahoittaa hänen mieltään enempää, koska tiedän jo tehneeni niin... Olen etäinen... En kiinnostu hänestä enää... ja se sattuu.  Minuun sattuu se, että tiedän satuttavani häntä ja silti en pysty muuttamaan itseäni.

Ulospäin kaikki on hyvin. Minä olen se, siinä sinun vieressäsi, joka hymyilee ja puhuu perheestään onnellisena. Tänään saatoit huomata jonkin olevan vialla, tänään oli vaikea pitää kulisseja yllä. Mies lähti aamulla muutaman päivän reissuun, lähti vain ovesta ulos sanomatta sanaakaan. Tiedän että häneen sattuu paljon... Miksikö vielä olemme yhdessä... yksi syy on lapset, yksi varmaankin se ettei kumpikaan haluaisi luovuttaa... liekö yksi syy tottumus... Kuitenkin välitän hänestä paljon, ei kai minuun sattuisi jos en välittäisi?! Haluaisin hänen olevan onnellinen, silloin minäkin voisin olla onnellinen... Kaiken huippu tässä asiassa on se, miten vähäpätöisestä asiasta tämä kaikki onnettomuus johtuu... Tai ei kai se kovin vähäpätöinen asia voi olla, kun siitä näin paljon murhetta seuraa... Minua ei kiinnosta seksi... Ei, se ei johdu siitä että lapset olisivat pieniä. En tiedä mistä se johtuu... Johtuuko se hänestä jotenkin?! Ei se voi minustakaan kokonaan kuollut olla... viime viikon torstai-perjantai välisenä yönä näin unta esimiehestäni, jonka kanssa minulla oli salainen suhde... Perjantai töissä oli hankala, koska aamulla  jouduin miettimään  oliko  tilanne todellinen vai ei... ei ollut vaikka ehkä vähän toivoinkin niin... Inhoan itseäni...

Sekavaa tekstiä, sekava on kirjoittajan pääkin...

maanantai, 22. syyskuu 2008

Paha olla... masentaa...

Onko tämä jotain kolmenkympin kriisiä vai mitä?! Pitkän suhteen kriisi???

Olen naimisissa varmaan maailman ihanimman miehen kanssa, mutta miksi en ole onnellinen... Nyt sen sanoin, en ole onnellinen... Tuntuu että olemme enemmän ystäviä kuin rakastavaisia... minun puolelta ainakin. Mies ilmeisesti rakastaa... ainakin vielä...

perjantai, 19. syyskuu 2008

Aloitus

Pakko purkaa päätä jonnekin.
Miksi näin julkisen blogin kautta? Koska haluan "keskustella" (lue. kommentit ovat tervetulleita)
Miksi en keskustele ystävieni kanssa? En luota tarpeeksi. Aion pähkäillä tässä blogissa asioita, joista en halua läheisten tietävän...

  • Pakko purkaa päätä jonnekin.
    Miksi näin julkisen blogin kautta? Koska haluan "keskustella" (lue. kommentit ovat tervetulleita)
    Miksi
    en keskustele ystävieni kanssa? En luota tarpeeksi. Aion pähkäillä
    tässä blogissa asioita, joista en halua läheisten tietävän...